Rakas Victoria,

ylitin valtameret vain nähdäkseni sinut. Pelkkää taigaa olen taivaltanut, kunnes maiharini viimein irtosi kentältä. ”Äiti, isä, tämän te saitte siitä, kun ostitte lapselle karttapallon. Ystävät, kiitos läksiäisistä ja juomista, EU, kiitos rahoista, minä menen nyt. Minun on nähtävä Victoria. Hän on kaltaiseni, hän ei odota", minä ajattelin, ja kaikki oli totta.

Rakas VIC, nyt nimikirjaimesi ovat jokaisessa kirjeessä, jonka vastaanotan. Samoin jokaisessa allekirjoitettavassa paperissani, joiden pinnalla voi olla Australian halvinta portviiniä, muttei kummankaan kyyneleitä. Näin totuin läsnäoloosi, VIctoria, nopeammin, kuin kukaan olisi voinut aavistaa, ja tietämättä, että syleilystäsi voi selvitä vain tietämällä paikkansa.

Sinä tiesit paikkasi. Joka viikonloppu murtauduit kai sisään rikkinäisestä ikkunastamme, huolimatta siitä, ettei kukaan tunnustanut sinua ystäväkseen. Nukahdit sohvalle minun ja lämmittimen väliin, sillä näen, että voit olla kylmä kuin Suomen kesä, ja vaikka olisit ollut hereillä, et näistä vieraista sanoista olisi ymmärtänyt kirjoittavani sinulle. "Tuletko syntymäpäivilleni?", kysyit ovenraosta ääniini herättyäsi, kuin kettu tai pieni lintu nimeltä Rae, ja tunsin olevani Prinssisi ja Lentäjäsi.

Ja palohälytyksen sattuessa sanoit kylmän rauhallisesti vain haluavasi kahvia, sekä ettet tiedä, koska tulet takaisin. Etelän Ristin asemalla tartuit minua vyötäröstä, koska pitelin polkupyörää, etkä halunnut minun kaatuvan. Little Londstale Streetillä suutelit otsaani, mutta valitsit Frankstonin junan minun Pakenhamini sijasta, vaikka tiesin niistä molempien voivan viedä sinut kotiin…

Noihin juniin meidät kuljettivat Carltonin hevoset. Ja vaikka Ihmiset hymyilevät kaduilla, autoja kuljettavat aaveet. Niiden peileissä lukee, että kuvajaiset ovat laäheisempiä, kuin voisi olettaa. Tiedän, että minun on ajateltava itseäni, mutta kun lähden, haluaisin silti itkeä. Kyyneleitä, jotka ovat kalliita kuin Australian portviini, mutta tahdon olla kaltaisesi, ja juuri siksi rakkautemme on aina ollut kiellettyä.

Huomasin, että voin kuulua Suomeen, mutta Victoria kuuluu minun sydämeeni. "Sinä olet täällä", sanoi kartta sydämestäsi, mutten tiedä, voiko siihen luottaa. Rakas Victoria, minulla on vain yksi pyyntö, yksi toive. Tiedän, ettet jää kaipaamaan minua.

Mutta älä unohda minua, kun olen mennyt.