Pöytiä, kuppeja ja laseja
Satoi ja oli pimeää. Me olimme onnellisen hämmentyneitä siitä, oliko kaikki todella valmista. Eikö enää yhteensovitettavia kalenteriviikkoja, millimetrien mittailua ja yllätyskäänteitä? Nauruhepuleita tai väsymystä, kirosanoja testiprinttien ruttaantuessa puoliltaöin tulostimen sisuksiin? Eikö edes valkoviiniä ja kahvitaukoja? Oli valmista ja eteenpäin annettu, näkyville asetettu.
Pöydät, kupit ja lasit olivat hyvin kauniita. Niiden hienovaraiset muodot olivat piirtyneet muistiimme valoina ja varjoina, materiaaleina ja muotoina. Teimme parhaamme saadaksemme ne esille, pääosaan.
Huomasimme moneen otteeseen, ettei pelkistetty graafinen ilme ole helppo tai nopeampi tie suunnitella mitään. Kenties se on jopa vaikeampi? Laittomuuksista jää kiinni ja asioita on opiskeltava. Yllätyksiä ilmeni. Vihertävät koevedokset aiheuttivat hikikarpaloita otsalle. Tosin myös magentan sävyt värittivät useaa kuvaa. Iski paniikki. Jälkikäteen. Bussissa. Sitä seurasi puheluita painoon ja uneton yö. Kuvankäsittelyä.
Se kannatti. Saimme monilta kiitosta. Se oli palkitsevaa. Meille tärkeintä oli kuitenkin se, että opiskelijat olivat tyytyväisiä. Näyttelyosastolle saavuttuamme meille kerrottiin, että kirjat oli jo viety käsistä. Ensimmäisenä iltapäivänä. Jäljellä oli enää se viimeinen laatikko, jota salaa varjeltiin erikoisvieraita varten. Hämmästyneinä katsoimme toisiamme. Olimme yllättyneitä ja iloisia. Tähän oli hyvä lopettaa.
Habitare on avoinna sunnuntaihin asti. Katalogin ja muut materiaalit näette TaiKissa!
Jenni & Rebekka
